6.-8.7.2007 Viikonloppu vesillä
Edessä oli ensimmäinen purjehdus ja ensimmäinen viikonloppu yksin vesillä. Lähtö perjantaina Suopellosta klo 20:00. Laiturista irtautuminen vaati hieman huolellisempaa suunnittelua kuin normaalisti, koska kaikki oli tehtävä itse. Onneksi tuuli oli heikko.
Koko matka Linnasaaren taittui hevosvoimien avustuksella. Linnasaareen saapuminen klo 21:50. Yllättävää oli se, että siellä ei ollut ketään muita. Syy laguunin tyhjyyteen alkoi seviämään, kun katsoi tarkemmin rantaa. Koko ranta oli kyltitetty käsinkirjoitetuilla kylteillä, mutta kylteissä ei varsinaisesti kielletty rantautumista. Rantautuminen täytyi ottaa uusiksi muutaman kerran, koska rannalla olevat puut vaikeuttivat rantautumista. Niin siinä sitten kävikin, että windex jäi puun latvaanL
Seuraavana aamuna rannalle oli ilmestynyt muitakin veneitä ja niissä ihmeteltiin myös kyltitettyä rantaa. (Seuraavana viikonloppuna kuulin, että Linnasaaren oli ostanut joku yksityinen henkilö. Kyllä sapettaa kun hyvät luonnonsatamat otetaan näin pois veneilijöiden käytöstä)
Aamupäivä meni veneen kantta vahatessa ja ruoan laitossa. Tuuli puhalsi pohjoisesta ja oli melko navakkaa. Ukkostakin oli luvattu, joten mietin hetken uskallanko lähteä yksin liikkeelle. Päätin kuitenkin lähteä iltapäivällä klo15:00 kohti Ykskoivua. Otin kuitenkin ennen lähtöä isoon yhden reivin. Huomasin nopeasti, että se oli hyvä ratkaisu, koska Linnansaaresta ulos ajaessani tuuli oli navakkaa ja aallon korkeus jotain metrin luokkaa. Purjeet nousivat kuitenkin ongelmitta ja pääsin ajamaan sivumyötäistä kohti Ykskoivua. Meno oli mukavaa ja vauhtia oli noin 6–7 solmua. Klo 17:00 saavuin Yksikoivuun ja ilta meni syödessä ja muuten rentoutuessa.
Seuraavana aamuna lähdin Ykskoivusta kohti Suopeltoa klo 9:00. Tuuli oli heikko ja puhalsi pohjoisen puolelta, joten en nostanut purjeita vaan lähdin suosiolla liikkeelle koneella. Tuuli voimistui jonkin verran Hirvisaaren kohdalla, mutta aikataulullisista syistä en alkanut luovimaan kohti Suopeltoa.
Pientä päänvaivaa loppumatkasta aiheutti polttoaineen vähyys. Rapalanniemen jälkeen jouduin ottamaan vauhdista n. solmun pois, jotta säästäisin bensaa. Viimeinen suora Rapalanniemestä Suopeltoon menikin sitten bensatankin mittaria seuratessa ja korkkia availlessa. Bensa kuitenkin riitti kotisatamaan saakka ja rantautuminen sujui ongelmitta.
